Olin eilen ensimmäistä kertaa tälle kesälle rakkaan harrastukseni, kesäteatterin parissa. Tosin en ole enää moneen vuoteen ollut näyttämöllä kesäisin, mutta lippuja käyn muutaman kerran kesässä myymässä. Eilen lähdin teatterille tosi väsyneenä lähes suoraan töistä; ehdin käväistä vain kotona vaihtamassa vaatteeni ja kirkastamassa hymyni pesemällä hampaat ja menoksi taas. Väsytti ja mielessä kerkesi käydä ajatus: "minkä ihmeen takia olen lupautunut tänne taas.." Mutta niin vain kävi, kuten niin monet kerrat ennenkin: nautin täysillä. Istuin siinä omalla paikallani katsellen lippukopista pihalle ja teatterin kahvioon. Näin paljon rakkaita tuttuja teatterikasvoja ja yleisössäkin oli jonkin verran tuttuja. Keli ei ollut mitenkään hyvä, vaan oli aika kylmää. Vaikka ihmiset olivat pukeutuneet toppatakkeihin ja kaulaliinoihin, olivat he silti hyvällä tuulella ja hymyileviä. He olivat tulleet kesäteatteriin nauttimaan, mutta niin nautin minäkin, kun sain näiden hyväntuulisten ihmisten kanssa asioida ja hymyillä heidän kanssaan. Kukaan ei yrmyillyt.

Minulla on muutama naispuolinen ystävä, jotka ovat reippaasti minua vanhempia. Olen aina välillä ihmetyksen sekaisin tuntein kuunnellut, kun he kehuvat hyvää oloaan vaikkapa ollessaan yksin kotona kirjaa lueskellen tai käveltyään pitkän lenkin luonnossa. Onhan se kivaa, en sitä kiellä, mutta se iso hehkutus saa minut aina vähän ymmälleni. Nyt olen jotenkin tajunnut, miksi he hehkuttavat. Asia ei ole heillekään päivänselvyys, kuten ei minullekaan. Hekin ovat välillä vähän niin kuin väärissä saappaissa, joissa täytyy kävellä askelin, joita ei aina tunnista omakseen. Saappaissa, jotka vievät teille, joille et ehkä juuri sillä hetkellä halua kulkea. Niin, hekin ovat äitejä ja mahdollisesti vielä tyttäriäkin. Nämä roolit velvottavat - ainakin joitain, minua muunmuassa. Siksi he osaavat nauttia omasta tahdistaan ja hyvästä olosta.

Olemme olleet mieheni kanssa tämän viikon kahdestaan kotona. Ensimmäinen kerta n. 20 vuoteen. Olen nauttinut joka hetkestä ja ihan pienetkin asiat kuten vaikkapa kahvin keittäminen tai saunan lämmittämisestä sopiminen on tuntunut hyvältä. Minun ei ole tarvinnut huolehtia muista kuin itsestäni (ja miehestäni, paitsi ettei hänestä tarvitse huolehtia) ja olen saanut mennä ja tulla juuri niinkuin huvittaa - ja milloin huvittaa. Nyt ymmärrän, kuinka mukavaa se välillä on; kyllä sitä kannattaakin hehkuttaa.

Viime viikon äitipäivien jälkeen osaan nauttia tällaisesta paikallaan olosta. Poikamme on ollut maalla ja tänään lähdemme hakemaan hänet sinne minne hän kuuluukin, meidän luoksemme.

Hyvää mieltä, hymyjä ja omaa rauhaa juhannuksena meille kaikille!